Vibraton opettaminen

Vibraton opettaminen kontrabassonsoitossa

Lucas Drewn menetelmä vibraton opettamiseksi

David Walter ja vibraton opettaminen

Sampo Lassila: Vibraton "rakentaminen"

Vibraton opettaminen

Vibraton opettamisesta jousisoittimilla on varsinkin aiemmin ajateltu, että se on mahdotonta ja opettaminen vain häiritsee henkilökohtaisen vibraton kehittymistä. Mm. viulisti Isaac Stern toteaa S. & A. Applebaumin kirjan The Way They Play 9 haastattelussa olevansa sitä mieltä, että vibratoa on lähes mahdoton opettaa perustellen näkökantaansa vibraton persoonallisella luonteella.

Tällainen ajatus voidaan nykypedagogiikassa kuitenkin hylätä. Vibratosta voidaan opettaa erittäin paljon ja etenkin antaa vaihtoehtoja oman tyylin löytämiseksi. Samalla tämä myös edellyttää opettajalta laajaa näkemystä, kokemusta ja tietoa vibraton teoriasta ja käytännöstä sekä kykyä soveltaa näitä tietoja oppilaan lähtökohtien mukaan.

Vibraton opettaminen kontrabassonsoitossa

On mielenkiintoista, että mitään vakiintunutta metodia vibraton opettamiseksi kontrabasistille ei ole yleisesti saatavilla. Eräät kontrabassokoulut jopa sivuuttavat aiheen kokonaan tai toteavat ylimalkaisesti vain ilmiön olemassaolon.

Vibraton opettaminen voidaan aloittaa, kun oppilaan asematuntuma ja intonaatiokäsitys on selkiytynyt ja sormissa on riittävästi voimaa. Oppilaan on tärkeätä myös ymmärtää, että terve sointi tehdään ensisijaisesti jousella; tätä sointia voidaan sitten vibratolla rikastaa. Mikäli tämä periaate ei ole selvillä, saattaa vibraton käytöstä tulla ylenmääräisesti koko ajan käytettävä keino, jolla yritetään peitellä heikkoa jousikäden äänenmuodostustekniikkaa.

Jotta vibratoliikkeen peruskoordinaation ymmärtäminen tapahtuisi mahdollisimman helposti, kannattaa opettajan pohtia aloittaako työn oppilaan istuessa vai seistessä. Yhdysvaltalaiset kontrabasistit Gary Karr ja Lucas Drew, vaikka suosivatkin seisoaltaan soittamista, kehottavat aloittamaan vibraton opiskelun istuen. Näin heidän mukaansa soittimen tasapainotukseen tarvittava huomio ei häiritse vibratoliikkeen nopeaa omaksumista.

Seuraavassa vibraton opettaminen käsitellään esittämällä asiasta kolme erilaista näkemystä, jotka ovat Lucas Drewn, David Walterin ja kirjoittajan .

Lucas Drewn menetelmä vibraton opettamiseksi

Lucas Drew on Miami Philharmonic Orchestran soolobasisti ja opettaa Miamin Yliopistossa. Hän esittää seuraavanlaisen metodin S. & A. Applebaumin kirjassa The Way They Play 2:

Valmius:

 Hyvä vasemman käden asema ja yleinen käsitys intonaatiosta.

 Riittävä voima vasemmassa kädessä.

Liike:

 Liike lähtee kyynärpäästä.

 Kyynärvarren ja kämmenen tulisi liikkua yhtenäisenä yksikkönä.

 Olkavarsi ja olkapää rentoutetaan.

 Vasemman käden annetaan liikkua G -kielellä yläsatulasta soittimen kaulan mutkaan asti takaisin sormien koskettaessa kieltä kevyesti.

 Käden liikettä kavennetaan ja keskitetään tiettyyn asemaan.

 Kieltä painetaan kevyesti, aluksi kielen ei tarvitse koskettaa otelautaa.

 Käden liike jatkuu asemassa ja käsi huojuu edestakaisin.

 Käden huojuntaa harjoitellaan seuraavien otsikoiden alla annettujen ohjeiden mukaan .

 Ensin harjoitellaan 2.:lla sormella , jonka jälkeen 4.:llä ja 1.:llä sormella.

Nopeus:

 Vibraton nopeus vaihtelee rekisterin mukaan: korkealla nopea ja kapea vibrato, alarekisterissä hitaampi ja laajempi.

 Metronomia voidaan käyttää, jotta vibraton tasaisuus saadaan vakiinnutettua.

 Kun tasaisuus saavutetaan ja edistytään muissakin vibraton perusasioissa voidaan aloittaa harjoittelu jousen kanssa aluksi erillisillä äänillä, sitten saman aseman äänillä ja lopuksi asemanvaihtoon liitettynä.

Sormien asennot:

 Kun vibratoa tehdään 1. sormella muut sormet tuodaan lähemmäksi.

 Keskisormella tehtäessä vibratoa 1. sormi nostetaan pois kieleltä.

 3. sormella tehtäessä vibratoa peukaloasemissa 1. ja 2. sormi nostetaan kieleltä.

 4. sormella vibreerattaessa 1. sormi nostetaan pois kieleltä, mutta 2. ja 3. pysyvät kielellä.

 Peukalo, joka on yleensä linjassa keskisormen kanssa voi siirtyä hieman kohti vibratoa tekevää sormea.

 

Sivun alkuun

Sisällysluettelo

David Walter ja vibraton opettaminen

David Walter opettaa Juillard School of Music:ssa ja on New York City Balletin jäsen. Walter korostaa vibraton persoonallisuutta heijastavaa luonnetta ja toteaa aloittavansa sen opettamisen vasta kun oppilas osoittaa siihen omaa tarvetta.

Soitetaan kokonuotteja, joita seuraa tauko. Äänet soitetaan vibratolla ja eri sormilla vuorotellen. Oppilas yritetään saada soittamaan niin kuin joku kuuntelisi hänen soittoaan näkemättä sormituksia. Ideana on kehittää laulava, vibreerattu ääni niin, että joka ääni kuullostaa samalta riippumatta siitä, millä sormella vibrato on tehty.

Jos vibrato on "huono", sitä täytyy yrittää nopeuttaa tai hidastaa. Jos vibrato on liian hidas, syynä on usein koko käden, eikä vain kyynärvarren aktiivinen käyttö tai käsi on liian lähellä kehoa. Syynä voi myös olla, että oppilas ei hallitse puoliympyränmuotoista kyynärvarren keinuntaliikettä, joka ohjautuu kyynärpäästä.

Sormen täytyy olla kupera, ei suora tai kovera ja painettu alas tiukasti sormenpäällä. Ala-asemissa vibraton tulee olla laaja, jotta se olisi havaittava, ylärekisterissä täytyy olla tarkkana, ettei tehdä "ylivibratoa".

Toinen harjoitus on aloittaa vibraton tekeminen ennen äänen soittamista jousella ja jatkaa vibratoa edelleen, kun ääni on jo loppunut. Kyynärvarren tulee vibratossa olla melko ylhäällä ja kyynärvarren suorassa linjassa .

Vibraton oppimisessa Walterin mukaan on myös tärkeätä hyvin vibraton hallitsevien soittajien kuunteleminen ja katseleminen.

Sampo Lassila: Vibraton "rakentaminen"

Tämän vibrato-opetuksen alkuvaiheeseen suunnatun, yhdeksästä helposti oppilaan taitojen mukaan sovellettavasta harjoituksesta koostuvan ja mahdollisimman yksinkertaistetun menetelmän avulla oppilaan on tarkoitus omaksua oikeat liikeradat ilman liiallista teoriaa, oppia tuntemaan vibrato muuntuvana musiikin värityskeinona ja oppia itse kontrolloimaan vibratonsa kehittämistä. Varsinkin alkuvaiheessa on tärkeää, että opettaja aktiivisesti ohjaa oppilasta löytämään oikeat liikeradat, liikuttaen ajoittain oppilaan vasenta kättä ja tarkkaillen eri käden osien toimintaa.

Harjoitukset:

1) Glissandot painamatta vasemmalla kädellä.

Harjoitus tehdään aluksi ilman jousta. Kun glissando pysähtyy, käsi jää huojumaan vibratoa tekevän sormen varaan. Harjoituksessa opetellaan luonnollinen vibratoliike ja voidaan kokeilla vibraton eri nopeuksia. 

Tarkkaillaan oikeaa liikerataa:

 Vibrato tehdään käyttäen kyynärpäätä ja sormea akselin tukipisteinä.

 Olkavarsi ja olkapää rentoutetaan.

 Laaja liike kyynärvarressa!

 Sormien nivelet pyöreinä.

 Vibratoliike kielen suuntainen.

 Ranne pysyy liikkeessä passiivisena.

2) Kuten harjoitus 1), nyt kieli painetaan otelautaa vasten.

Harjoituksessa opetellaan löytämään oikea käden painon käyttö, ja tutustutaan vibraton tempoon metronomia apuna käyttäen. Rentous ja tekniikka ovat kuten edellisessä harjoituksessa. Vibratoa tehdään tempossa mm. = 66, ensin neljäsosanuotteina, sitten kahdeksasosanuotteina, kahdeksasosatrioleina jne. Harjoitus tehdään ensin ilman jousta.  

3) Soitetaan Eb -duuri alkaen d- kielen puoliasemasta seuraavalla tavalla:

Ensimmäisellä puolinuotilla tehdään vibratoa pelkästään vasemmalla kädellä, toisella puolinuotilla soitetaan sama ääni jousella niin, että vibrato jatkuu keskeytyksettä. Muunnellaan vibratoa. Harjoituksessa opetellaan vibraton jatkuvuutta ja riippumattomuutta jousikädestä. 

4) Seuraavassa harjoituksessa totutellaan vibratoon eri sormilla ja opetellaan vibraton riippumattomuutta jousenvaihdoista. 

Huomioitavaa:

 Vibratoa jatketaan tasaisesti jousenvaihdon yli.

 Harjoitus tehdään vastaavasti muilla kielillä.

 Vibratoa voidaan tehdä tempossa käyttäen eri aika-arvoja.

 Harjoitus voidaan pienin muutoksin soveltaa alkamaan opettajan parhaaksi katsomasta äänestä.

 Vibraton aloitussuuntana on glissandon suunta suositeltava.

5) Kuten edellinen harjoitus, mutta nyt vaihdetaan ääntä jousenvaihdon kanssa samanaikaisesti. Harjoituksessa pyritään kehittämään vibraton jatkuvuutta jousenvaihdon yli.

6) Kuten edellinen harjoitus, mutta nyt painettavaa ääntä vaihdetaan yhden jousen aikana vibraton jatkuessa keskeytymättä.

7) Nopeutuva/hidastuva vibrato

Opetellaan vibraton nopeuden muuntelua äänen aikana sekä yhdistetään crescendo ja diminuendo vibratoon. 

.

Soitetaan sopiva skaala, esim. E -duuri lähtien d -kielen ensimmäisestä asemasta ja joka äänellä toistetaan harjoitus. Vibraton nopeutta varioidaan, huomaa myös dynamiikan lisääminen. Skaalan valinnassa kannattaa edetä helposta vaikeampaan.

Esim.

 8) Kuten edellinen harjoitus, mutta muuttujana käytetään vibraton laajuutta.

9) Käytetään oppilaalle tuttua, hidasta, noin 4-8 tahdin melodia-aihetta, josta mielikuvitusta ja luovuutta käyttäen (opettajan opastuksella) oppilas tekee mahdollisimman paljon erilaisia tulkintoja vibratoa avuksi käyttäen. Melodia tulee luonnollisestikin valita oppilaan tason mukaan; tässä esimerkkinä jo melko vaativa harjoitusmateriaali.

Esim. 

 Nämä harjoitukset voidaan soveltaa myös peukaloasemiin. Yleisesti opetuksessa tämän menetelmän parissa tulee edetä rauhallisesti, jotta terve vibrato saadaan vaiheittain "rakennettua" osaksi oppilaan tekniikkaa. On myös tärkeää, että näitä harjoituksia käsitellään eräänlaisena runkomateriaalina, jota sitten opetuksen edetessä opettaja soveltaa transponoimalla harjoituksia, tai muuntelemalla esimerkiksi aika-arvoja, tempoja, jousituksia ja/tai dynamiikkaa.

Kun oppilas hallitsee esitetyn vibraton perustekniikan, opetuksen painopiste siirretään hiljalleen vibraton tyyliin, esitellään eri vibratotekniikat, etsitään vibraton ääritehoja ja oppilaan persoonallisia ominaispiirteitä vibratonkäytössä sekä ennenkaikkea opetetaan vibratonkäyttöä osana musiikkia ja esitystä, eikä irrallisena ilmiönä. 

_{© Sampo Lassila 2000}